Ääntämisestä

Jos edellinen postaus liittyi kääntämiseen, tämä postaus liittyy ääntämiseen, joka on tärkeää viestinnässä. Onhan aivan eri asia, sanotko cold vai gold tai big vai pig.

Opettele vieraiden kielten sanojen kirjoitusasun lisäksi myös äänneasu, eli sanakirjoissa ja oppikirjoissa sanan jälkeen hakasuluissa esiintyvä foneettisella kirjoitustavalla merkitty äänneasu, esim. cat [kæt]. Englannissa, toisin kuin suomessa, sanoja ei lausuta, kuten ne kirjoitetaan. Tämähän koskee monia muitakin kieliä! Jos sanojen lausumista ei opettele, tulee ongelmia suullisessa viestinnässä. Jos taas sanat osaa vain lausua, vastaavasti kirjallisessa viestinnässä tulee ongelmia. Pitäisi siis osata sekä kirjoittaa ja lukea sanat että ääntää ja tunnistaa ne kuultuna. Jos osaat ääntää sanan oikein, osaat myös hahmottaa sen puhutusta kielestä paremmin. Oikean ääntämisen oppiminen siis vaikuttaa myös kuullunymmärrystaitoihisi!

Ja, jotta elämä ei taas aivan liian helpoksi mene, muista opetella myös oikea painon paikka. Tai pää- ja sivupainon paikat. Sillä on joskus merkityseroa, painotatko ensimmäistä vai toista tavua! (Yksittäisten sanojen ääntämisestä ja sanapainosta kun mennään lausetasolle, pitäisi  osata painottaa merkityksellisiä sanoja, sitoa sanat yhteen kokonaisuuksiksi ja opetella lauseiden sävelkulku eli intonaatio sekä tauotukset..)

Aivan kuten tässä kommentissa muistuteltiin, että kielenoppijan kannattaa opetella nimenomaan yleiskielen sanastoa ja kielioppirakenteita, niin myös ääntämisessä kannattaa opetella yleiskielinen ääntämismalli eikä kopioida voimakasta pienen alueen tai ihmisryhmän aksenttia. Tuloksena  tällaisen aksentin ja slangisanaston sekoittamisesta yleiskielen sanoihin voi olla koomiselta kuulostava puhetapa ja ehkä myös leimautuminen tiettyyn ihmisryhmään. Englannissahan ihmisen “aseman”  on perinteisesti voinut päätellä tämän puhetavasta — sanavalinnoista, ääntämisestä jne. Sillä nyt ei varmastikaan ole suurtakaan merkitystä, opetteleeko britti- vai amerikanenglannin ääntämisasut, molemmilla varmasti tulee ymmärretyksi maailmalla.

Oikeastaan yhdenmukaista ääntämistä samannäköisillekään sanoille ei ole olemassa. Esimerkiksi diftongi ea voidaan lausua [e], [ei] tai [i:], kuten sanoissa

threat [e]

steak [ei]

weak [i:]

Sama kirjainyhdistelmä lausutaan eri tavalla myös sanoissa

though [ou]

through [u:]

Vastaavasti jotkin sanat lausutaan samalla tavalla, mutta kirjoitetaan eri tavoin, esimerkiksi

through [Θru:]

threw [Θru:]

Englannissa on 26 kirjainta, mutta äänteitä on hyvin paljon enemmän. Siksi onkin hyvä oppia, mitä äännettä mikin foneettinen merkki, esim. æ ja ð, tarkoittaa. Oppikirjojen kielioppiosiossa yleensä on havainnollistettu foneettisten merkkien ääntäminen, ne kun hyvin usein tuntuvat olevan oppijoille hepreaa.

Jos sinulla ei ole oppikirjaa, jonka avulla harjoitella, katso tämä havainnollistava linkki. Harjoittele äännemerkkejä sivun kuvausten avulla ja kuuntelemalla esimerkkisanat. Sitten voit myös tehdä tehtävän sivun oikealta puolelta.

Mutta miksi englantia äännetään eri tavalla kuin kirjoitetaan? Yksi syy on se, että 1600-luvulla, Shakespearen aikoihin, vokaalien ääntäminen muuttui, mutta kirjoitusasu pidettiin ennallaan. Noihin aikoihin sanojen ja nimien kirjoitusasut muutenkaan eivät olleet aina vakiintuneita. Shakespearen suvun sukunimestä löytyy ainakin 80 erilaista kirjoitusmuotoa, esim. Shakespere, Shakespear, Shakspeare, Schackspere, Shakspere, Sakspere, Saxper,  Chacsper ja Shackspeare. Kirjailija itse usein lyhensi nimensä muotoon Shakp, Shakspe tai Shaksper.

Muita syitä kirjoitus- ja äänneasun eroavaisuuteen voit käydä lukemassa täältä Wikipediasta :)

Löysin netistä mainion tekstin nimellä Viikon kieli: Englanti, josta tähän kopioin pätkän:

Tutkijat tyrmäävät naivin käsityksen, jonka mukaan paras oikeinkirjoitus on sellainen, joka on mahdollisimman lähellä ääntämistä. Jos englantia kirjoitettaisiin niin kuin sitä äännetään, silloin esimerkiksi Kanadaa tarkoittava sana Canada ja vastaava adjektiivi Canadian kirjoitettaisiin hyvin eri tavalla. Silloin kuitenkin hämärtyisi näiden kahden sanan välinen yhteys.

BBC:n englanninkielisillä englanninoppimissivuilla on paljon hyvää asiaa ääntämisestä.

Myös täällä voit harjoitella oikeaa ääntämistä kullekin foneettiselle merkille.

Entä olisiko näistä sivuista sinulle hyötyä? Tai näistä?

Verkkolehti Papukaija-blogin kirjoittaja Rita havainnollistaa k:n, p:n ja t:n ääntämistä englannin kielessä täällä.

Ja vielä loppuhuipennus: kokeile näitä tongue twister-loruja, joita nopsaan hokemalla saat kielesi solmuun!

Katso ääntämiseen liittyvät muutkin blogipostaukseni täältä!